Uhanalainen, marginaalilaji, entinen hittilaji – tätäkö kaukalopallo on?

154751183_226548682534131_4335866004605123859_o

”Miten kaukalopallo notkahti uhanalaiseksi lajiksi?”
”Kaukalopallo on kummallinen tarina suomalaisessa palloiluhistoriassa – laji haihtui muutamassa vuodessa
miltei olemattomiin”
” Mihin katosi entinen hittilaji?”
”Kaukalopallo kutistunut marginaalilajiksi – ’Mutta hauskaahan tämä on ja sen takia tätä pelataan’ ”.
Näitä otsikoita löytyy nopealla selauksella uutisoinnista kaukalopalloon liittyen. Lajin arvostus
suomalaisessa urheilukentässä on romahtanut ja harrastajamäärät pudonneet lajin kultavuosista vain
muutamaan prosenttiin. Miten tähän on päädytty? Tarkkaa vastausta en ulkopuolisena osaa sanoa, mutta
uskon johtamisen laadulla olleen osuutta asiaan.
Epäonnistumisia on tapahtunut eikä vain yksittäinen epäonnistuminen voi johtaa tähän tilanteeseen.
Syyllisten etsintä tai tuomitseminen ei ole tässä kohdassa oikea ratkaisu toimia. Virheitä tekee kaikki,
nopeimmat korjaavat virheensä heti, osalla se vie oman aikansa. Tärkein anti on kumminkin oppia
virheistään.
Nyt on opittu, liiton toiminnasta huokuu halu tehdä nykytilanteelle jotakin. Halu, se on se tärkein
ominaisuus joilla asioihin voi saada muutosta. Kuten kentälläkin, erästä kiekkovalmentajaa lainatakseni ” jos
haluat pitsaa, mene pitseriaan jos haluat maaleja, mene maalille”. Liitto haluaa lajin taas elinvoimaiseksi,
tämä kattaa toiminnan junioreista jo elämän kokemusta runsaasti omistaviin. Nämä asiat tulevat
tulevaisuudessa näkymään tekemisissämme.
Lajista harrastajamäärien ajautumisesta suureen laskuun voisi kirjoittaa useamman kirjan. Mutta miksi
ihmetellä mennyttä? Keskitytään tulevaan, eihän me auton ratissakaan jatkuvasti mietitä sitä miksi
istuimme autoon, vaan siihen mihin olemme menossa. Kenties jäähallille elämään sitä pukukoppielämää
hyvien ystävien kanssa? Pienenä lajina meidän täytyy keskittyä jo siihen olemassa olevaan yhteisöön, jonka
avulla saamme tauon arjesta. Kaikki ne kokemukset mitä saamme lajilta ja sen parissa toimivilta eivät voi
jäädä muilta kokematta. Naurut, turhautumiset, ystävyydet ja onnistumiset, nämä kaikki ja paljon muuta
lajin lisäksi yhdistää meitä.
Vaikka kaukalopallo perheen koko on kutistunut, se ei ole tuonut yhteisöä vielä tarpeeksi tiiviiksi.
Tavoitteena onkin saada tästä lajin parissa toimivista yksilöistä yhteinen perhe, jotta tulevatkin sukupolvet
saavat kokea lajin aiheuttamat tunneskaalat. Lajin aiheuttamat tunteethan saavat meitä lajia harrastamaan.
Lajin trendikkyys ei ehkä ole huipussaan tällä hetkellä, ”Mutta hauskaahan tämä on ja sen takia tätä
pelataan”.
Vilho Suviranta, Kaukalopalloliiton harjoittelija

Comments are closed